BLOGI: "Ai sä oot kuorossa?!"
Ennakkoluuloja kuorolaulua kohtaan
YLE TV2 näytetään neliosaista sarjaa ”kaikki pojat kuoroon”. Tarkoituksena on perustaa brittiläiseen poikakouluun sadan laulajan poikakuoro. Matkassa on kuitenkin mutkia, sillä koulu on yleisesti Britanniassa tunnettu hyvänä urheilukouluna ja musiikin harrastaminen on näille urheilijapojille jollakin tavalla vastenmielistä. Kuoronjohtaja törmää moniin ennakkoluuloihin värvätessään laulajia kuoroon. Laulaminen on poikien mielestä ”tyttöjen puuhaa”. Lisäksi pojat pelkäävät sitä, että kaverit alkavat kiusaamaan laulajapoikia, koska laulaminen ei ole ”cool”. Monet kuitenkin nauttivat laulamisesta kotona, salaa, mutta eivät uskalla liittyä kuoroon näiden paineiden alla.
Ohjelma herätti minussa kysymyksen, millaisiin ennakkoluuloihin itse törmään täällä Suomessa. Kun tapaan uuden ihmisen ja esittelen itseni kuorolaulajaksi, huomaan, että monilla on hyvin vääristynyt kuva kuoroista. Luullaan, että siellä lauletaan vain tummissa kaavuissa vanhoja kirkkolauluja, laulajat ovat nörttejä ja kuoronjohtajat joko täysin kahjoja tai ilkeitä.
Monet laulajat lopettavat kuorossa käynnin murrosiässä. Syitä on erilaisia. Joko koulu vie yläasteella paljon enemmän aikaa, pojat pelkäävät äänenmurrosta tai kavereiden painostusta, siis sitä, että kuorolaulu ei olisi enää ”cool”.
Mutta miksi muiden mielipiteistä pitäisi välittää, jos kuorolaulu tuntuu muuten omalta jutulta. Sitä paitsi kuorossa löytää paljon uusia kavereita, jotka eivät taatusti tuomitse sinua harrastuksesi perusteella tylsäksi. Eivätkä kuoronjohtajat ole kahjoja tai ilkeitä, usein kuoronjohtajasta tulee mahtava ystävä, joka seuraa ja tukee nuorta kasvussaan.
Viime aikoina kuoroon kohdistuneet ennakkoluulot ovat kuitenkin muuttuneet ”Kuorosota” ja ”Suomen paras kuoro” -ohjelmien avulla. Ne todistivat että kuoroja on monenlaisia, ne ovat monimuotoisia, ja että hevaritkin harrastavat kuorolaulua.
Miksi siis tuomita kuorossa laulajat, kun kuorolaulu kerran voi olla ”cool” ja juuri sellaista kuin itse haluaa.
