BLOGI: Kuoromatkailu avartaa!
Mietin viimeaikoina, mikä kuorolaulamisessa on ajankohtaista itselleni tällä hetkellä ja havahduin huomaamaan että tulevan viiden kuukauden sisällä tulen käymään eri kuorojen kanssa ainakin Vatikaanissa, Italiassa, Ahvenanmaalla ja Lontoossa. Olen sen lisäksi tehnyt melkein suurimman osan elämäni matkoista kuorojen kanssa ja se on ollut todella antoisaa!
En varmasti olisi tullut kiertäneeksi maailmaa näin paljoa ilman näin hyvää harrastusta, elämäntapaani. Ensimmäinen kuoromatkani suuntautui Italiaan nuorisokuoro Fermaatissa nuorimpana laulajana. Kaksitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa lentokoneessa, mutta vierelläni onneksi oli kolmisenkymmentä tuttua tyttöä. Tunnelmat olivat päätä huimaavia matkan alusta loppuun saakka. Italiassa osallistuimme kilpailuun, mutta ennen lavalle nousua tuntui vatsassa niin paljon perhosia, että meinasin jättäytyä kokonaan pois kisavedosta, mutta en onneksi kuitenkaan malttanut katsoa pelkästään takahuoneen seiniä. Festivaaliteltta täynnä ihmisiä ja tuomaristossa puolitusinaa vakavaa ja kiinnostunutta kasvoa! Ja ei muuta kuin joikaamaan ja lämmittämään Välimeren sydämet, voitto kotiin! Hotellissa livahdin naapurihuoneeseen ”isojen tyttöjen hoiviin” ja nykyään laulan Musica-kuorossa juurikin näistä ”isoista tytöistä” yhden kanssa.
Näitä matkoja on sitten tullut tasaisesti pitkin Eurooppaa ja Japanissakin kävimme Säkkijärvestä kertomassa sävelien kielellä. Matkoilla kuoron sisäinen henki tiivistyy ja opitaan tuntemaan laulajia myös uudesta vinkkelistä. Nähdään yhdessä tunnettuja nähtävyyksiä ja kierrellään kuppiloita shoppailun lomassa. Ainutlaatuista ja todella mieleenpainuvaa! Irlannissa Corkissa osallistuin Madetojan musiikkilukion tyttökuoron kanssa kilpailuun, mihin osallistui myös muuan kuoro Jyväskylästä. Tämä silloin vielä mysteerinen porukka herätti mielenkiintoni ja päätin ottaa selvää asiasta. Kuorossa lauloi vanha ystäväni nuorisokuoroajoilta ja hänen kanssaan jatkoimmekin matkaa suoraan Irlannista Italiaan toisen kuoron riveihin. Tämä mystinen porukka on nykyään sitten hieman tutumpi johtajaansa myöten!
Kuorojen kanssa myös pääsee paikkoihin, joihin muuten ei ehkä tulisi lähdettyä. Nämä matkat eivät ole yleensä kovin pitkiä ajallisesti, mutta niillä tuntuu tapahtuvan monen kuukauden edestä asioita kommelluksia, joukkosairastumisia, huikeita onnistumisen tunteita konserteissa tuhatpäisille yleisöille ja kollektiivista väsymystä. Joko herää mieleen omat kuoromatkat? Odotan jo innolla seuraavia tarinoita, joita voin painaa mieleeni matkoilta, kun nuorisokuoro suuntaa jälleen Italiaan kolmannen kerran, sekakuoron kanssa pääsen tutustumaan tuohon Suomen ”Etelä-Affenanmaahan” ja lauluyhtyeen kanssa Lontooseen konsertoimaan ja levytystäkin luvassa.
Kuorossa tuskin kukaan laulaa matkustamisen vuoksi, mutta matkat ovat palkinto, bonus tai extra, millä nimellä sitä kukin haluaakaan ajatella, yhteisesti tehdystä säännöllisestä työstä. Kun osallistutaan kilpailuun, tärkeintä ei ole voitto vaan se, että jokainen laulaja tietää sen yhteisen päämäärän ja osaa ajatella ”Olemme juuri niin hyviä kuin olemme ja sen täytyy riittää.” Tyytyväisyyden tunne suoritukseen on ihana, kun on tehnyt parhaansa, valmistautunut kunnolla sekä itsekseen että kuoroharjoituksissa.
Nyt vain jokainen nuori ja vanha kuorolainen laukkuja pakkaamaan: pirtanauhat, sukkahousut/kravaatit, nuotit mikäli ei meinaa ulkoa laulaa, varasukkahousut, äänirauta ja joku joka huolehtii kävelevästä lääkelaukusta!
