BLOGI: Nostan siipeni lentoon

Nyt se on sitten takana, viimeinen kuorokonsertti ja viimeiset harkat tuon porukan kanssa. Syksyllä suuntana uusi opiskelukaupunki ja kuoro jää. Yhdentoista vuoden ajan melkein joka keskiviikko oli täynnä laulua ja yhdessä olemista Nurmijärven Nuorisokuoro Laulujoutsenissa. On se omituista jättää näin suuri ja tärkeä osa lapsuuttaan ja nuoruuttaan taakseen.

Kuoro on ollut paikka, jossa tutustua uusiin ihmisiin, se on kohtaamispaikka erilaisten ihmisten välillä. Parasta onkin, että kaikkia noita ihmisiä yhdistää rakkaus yhdessä laulamiseen. Lisäksi ystävyydet, jotka kuorossa solmitaan, ovat kestäviä. Olen saanut muutaman minulle todella tärkeän ystävän, joita ilman en olisi varmaankaan jaksanut lukiota. Keskiviikot toivat aina minulle rennon piristyksen ahertamisen keskelle.

Kuoron kanssa olen myöskin nähnyt maailmaa: Hollannin kansainvälinen ilmapiiri kuorofestarilla, Berliinin suurkaupungin syke, Italian aurinko, Tallinnan ostoskadut, Gambian aurinkoiset ihmiset ja afrikkalainen energia ja Barcelonan metropoli ja loputtomat hiekkarannat on tullut tutuiksi. Kaiken turistina olemisen ohella emme koskaan kuitenkaan ole unohtaneet matkan oikeaa tarkoitusta, yhdessä laulamista, ja niin olemme tutustuneet yhdessä moniin eri kuoroihin ja esiintymispaikkoihin ympäri maailmaa. Ystävien kanssa on mukava kokea uusia paikkoja, nähtävyyksiä ja kulttuureja, edustammehan me itsekin laulamisen kautta kulttuuria.

Viime matkallamme Barcelonassa yksi nuoremmista laulajista perusteli kuoron ihanuutta näin: ”Kuoro on ihan kuin suuri perhe.”  Ja niinhän se onkin, vuosien varrella kaiken ikäiset laulajat ovat olleet toistensa tukena niin hyvässä kuin pahassakin ja kuoronjohtaja on ollut monelle kuin äiti tai täti, jolle voi kertoa huolia ja jonka kanssa voi hullutella. Minulle hänestä on tullut ystävä, jolle kertoa haaveista ja toiveista. 

Kuoro on tarkoittanut minulle paljon, se on auttanut minua rakentamaan omaa identiteettiäni ja löytämään elinikäisiä ystäviä. Se on tarjonnut ihania yhdessäolon hetkiä keskiviikkojen harjoituksissa ja matkoilla.

”Nosta siipeni lentoon lailla laulujoutsenen, anna varteeni hentoon käydä tuulen taivaisen, nostaa saan katseen yli merten, maiden, metsien, sydämeeni annan kiitoksen”, kuuluu Jukka Salmisen ja Laulujoutsentensäveltämän ja sanoittaman kappaleen kertosäe. Joten nyt siis nostan haikein, mutta odottavin mielin siipeni lentoon kohti uutta opiskelupaikkakuntaa, uusia naamoja ja toivottavasti myös kohti uutta, yhtä ihanaa kuoroa kuin Laulujoutsenet.

Kiitos ihanista vuosista!
(kuva on syksyn 2008 Laulujoutsenten kuoroleiritltä)